• Aino-Maija

Bye bye heippa-kädet!


Kaikki, jotka ovat käyneet posetunneillani tietävät, mikä on heippa-käsi. Ja niille, jotka vielä ihmettelevät ohessa kuvaesimerkki, jossa noloa heippa-kättä korostetaan siihen sopivalla "minä tässä nyt vaan, ei tehdä mitään numeroa" -ilmeellä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös, miten tyylikkäinä vieruskaverit seisovat, vaikka toinen on puettu fantasia-pässiksi ja toinen on matkustanut paikalle toiselta puolelta maailmaa. Heippa-kädellä onnistuu hyvin usein juuri siinä, että päätyy korostamaan vieressä seisojien tyylikkyyttä.


Jos kaiken liikkeen lavalla tulisi korostaa fysiikan parhaita puolia, niin miten ihmeessä niin moni valitsee tämän karsean eleen? Joku heippa-kädessä puhuttelee suomalaisten naisten sielunmaisemaa, sillä näitä näkee meillä niin usein. Hyvin harva venäläinen, ukrainalainen tai slovakialainen kilpasisko puolestaan valitsee kaikista vaihtoehdoista juuri tämän eleen omaa eleganssiaan korostamaan. Ja miksi itse turvauduin siihen kuvan esittelytilanteessa? Tarkoitukseni ei toki ollut haastaa vieruskavereita, mutta silti? En osaa sanoa ja juuri se onkin ongelman ydin. Tilanne tuli puskista ja tein vain jotain. Mutta totuuden nimissä kenellekään, joka nousee mille tahansa lavalle, ei tule yllätyksenä että siellä esitellään. Kilpailuissakin se tunnetusti kuuluu semifinaalin protokollaan. Miksi nämä tilanteet silti kuitenkin yllättävät meidät?


Esiintymisharjoittelussa kiinnitetään aina paljon huomiota poseerauksiin. Usein harjoitellaan lisäksi myös kävelyä, siirtymiä, hymyilelmistä ja muita olellisia asioista. Tämä kaikki onkin kiistatta erittäin oleellista, mutta väitän, että lajista riippuen jopa vähintään yhtä oleellista on yleisvaikutelma, joka itsestäsi annat lavalla. Ja yleisvaikutelma syntyy siitä, että kaikki pienetkin palaset ovat kohdallaan koko ajan lavalla ollessasi. Hyvän ryhdin ja käsien hallittun liikkeen opetteluun on monia toimivia tapoja ja mielikuvia. Kun ne oppii ja saa oman lavapersoonansa haltuun ei tule alisuoriutuneeksi missään tilanteissa. Arvokkuus on myös asenne, joka puetaan päälle astuttaessa lavalle. Sen pukemista pitää harjoitella aivan kuin muitakin taitoja.


Mutta jostain pitää aloittaa ja ensimmäinen vinkki on: älä tee heippa-kättä, ikinä.

59 katselukertaa0 kommenttia