Yksityistunti vai ryhmätreenit?


Kumpi on parempi, yksityisopetus vai ryhmässä tehdyt posetreenit? Jos vain voit, valitse molemmat! Jos minun pitäisi antaa yksi reitti, jolla opitaan erinomaiseksi poseeraajaksi suosittelisin käymään ensin yksityistunneilla, mukaan lukien 2-3hlö tunnit. Kun sitten on oppinut suorituksen tekniikan kunnolla suosittelen osallistumaan ryhmätreeneihin. Niissä puolestaan oppii suorituskykyä. Suorituskyvyllä tarkoitan tässä sitä, että urheilija kykenee tekemään oman suorituksensa kaikissa olosuhteissa. Kova suoritusvarmuus antaa fitnessurheilijalle kyvyn tehdä oma paras veto lavalla kilpailutilanteessa riippumatta mm. siitä, ketä on vieressä line-upissa, kuinka korkeat panokset kisassa on tai mikä tunnetila itsellä on päällä.

Mutta on myös hyvä ymmärtää ettei sama reitti ole kaikille paras ja emme välttämättä elä ideaaliolosuhteissa, jossa voimme tehdä haluamiamme asioita täydellisessä järjestyksessä aina silloin kuin haluamme. Hyviä ohjattuja posetreenejä ei ole aina ja kaikkialla saatavilla. Työ, perhe ja opinnot vaikuttavat pakottavasti aikatauluihin. Joskus täytyy siis soveltaa ja väitän, että aina on parempi tehdä taitoharjoittelun eteen kuin jäädä odottamaan täydellistä maailmaa.

On myös tärkeää muistaa, että jokainen on yksilö ja omassa vaiheessaan oppimisprosessia. Kokenut kilpailija ei todennäköisesti tarvitse niin paljoa taitoharjoittelua yksityistunneilla kuin aloittava. Joskus aloittava kilpailija puolestaan oppii perusasiat todella nopeasti. Näillä ja muillakin suoritukseen liittyvien tekijöiden summa on, paljonko ja millaista treeniä kukin tarvitsee.

Jos oikaisen pari mutkaa ja yksinkertaistan asioita sanoisin, että kokenutkin kilpailija hyötyy merkittävästi siitä, että tekniikka tsekataan ja hiotaan loppuun asti yksityistunneilla. Hän todennäköisesti oppii nopeasti, koska hallitsee kehonsa hyvin ja muutama kerta kaudessa saattaa riittää. Poikkeuksena se, että haetaan uudenlaista ja täydellistä suoritusta tiettyyn kilpailuun. Sitä varten saattaa tarvita useamman yhteisen tunnin asiantuntijan kanssa. Ryhmäposeja kokenut tekijä ei välttämättä tarvitse montaa kertaa, mutta muutama kannattaa ottaa ohjelmaan vähintään kilpailukaudenkynnykselle, jotta saa päivitettyä lavasuoritusvarmuuttaan. Jos haluaa ja on mahdollista panostaa, sanoisin kokeneenkin tason kilpailijoiden hyötyvän säännöllisestä ja vaihtelevasta posetreenistä.

Aloittavan kilpailijan kannattaa panostaa tekniikkatreeniin yksityistunneilla. Kun oppii poseerauksiin menon ja suorituksen perusteet alusta lähtien oikein, pääsee helpommalla. Huonoista ja itselle sopimattomista tekniikoista poisoppiminen on vaikeampaa kuin uuden opettelu alusta lähtien. Kuinka tiheästi ja kuinka monta opetustuntia tarvitsee on yksilöllistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuntien väliin kannattaa aina jättää aikaa omatoimiseen harjoitteluun vähintään viikko tai pari ellei riippuen kuinka alkeista aloitetaan ja kuinka urheilija pystyy itsekseen harjoittelemaan. Hyvillä omilla edellytyksillä ja pidemmällä valmistautumiseen varatulla ajalla väli voi olla huomattavasti pidempikin. Yksityistunnilta saa ohjeet seuraaville stepeille ja niitä täytyy harjoitella ennen kuin voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Joka harjoittelukerralla ei todellakaan tarvitse valmennusta, mutta etenkin tässä alkuvaiheessa palaute on tärkeää, jotta homma etenee oikein. Yksi kätevä tapa on hyödyntää online-tunteja välillä. Niillä ei voi kokonaan korvata lähiopetusta, mutta yhdistelmänä nämä kaksi voi saada omaan kalenteriinsa mahtumaan riittävästi opastusta.

Kilpailukauden alkuun on kuusi viikkoa, nyt on aika hioa lavalle astujien suoritukset huippuiskuun. Toivottavasti olet aloittanut posetreenit ajoissa! Ja jos et sitä nyt tätä kisakautta varten tehnyt, on aika ottaa kova loppukiri ja laittaa homma jiiriin. Tsemppiä treeneihin kaikille syksyn kisaajille sekä teille, jotka olette valmistautumassa tuleviin kausiin. Nähdään posetreeneissä!


(Kuva Team Balance Bodyn treeneistä 6-2020)

56 katselukertaa0 kommenttia