FDB1F83E-C207-4941-967A-9C467FF6FEAC%2525202_edited_edited_edited.jpg

Aino-Maija Laurila

AM PoseFlow - inspiraatiota ja vahvaa osaamista!

Vuonna 2003 tähtäsin tosissani body fitness EM-finaaliin ja toiveissani oli jopa mitali. Kovan väännön jälkeen onnistuin voittamaan kotimaan karsinnan Fitness Classicissa ja lunastin paikkani kisaan. Saamani palautteen perusteella tajusin kuitenkin ettei kuntoni ollut läheskään valmis Euroopan huipputasolle vielä. Seuraavat neljä viikkoa treenasin kuin hullu ja kiristin dieettiäni. Lopulta olin todellä väsynyt, mutta tyytyväinen. Lähdimme into päällä matkaan ja odotin valtavasti, että pääsen ottamaan kilpakumppaneista mittaa lavalla! Lentomme välilaskulla bongailin Suomi-paita päällä kilpailijan näköisiä tyyppejä ja mietin, ketä mahtaa tulla omaan sarjaani. Kaikki sujui oikein  mallikkaasti aina siihen asti, kunnes olin jonottamassa lavalle ja kuulin, että oma sarjani kilpailtaisiinkin vasta päivän lopussa. Fiilis laski ja hiki valui helteessä odotellessa. Sitten reilun kuuden tunnin kuluttua päästessäni lavalle tein pahimman virheen, minkä siinä tilanteessa voi tehdä: olin vaan. En kilpailut, en yrittänyt, en puskenut , en loistanut. En mitään - seisoin vain siinä muitten mukana rivin jatkona. Typeryysissäni kai kuvittelin sen riittävän, sillä olinhan tehnyt valtavat työn fysiikkani eteen. 

Sen verran onnistuin herättämään itseäni, että lopulta onnistuin kisan toisella kierroksella puskemaan itseni neljänneksi. Samalla sain vahvistuksen omalle jälkiviisaudelleni: hävisin lopputuloksissa huonommilleni. Ja vain siksi, että lavasuoritukseni oli niin surkea. Kunto, jonka eteen olin tehnyt valtavan paljon töitä oli rautaa. Symmetria ja yleisilma olivat myös rautaa. Mutta niin oli muillakin ja minä en antanut tuomareille mahdollisuutta nähdä fysiikkaani kunnolla. Muut loistivat kirkkaammin, poseerasivat paremmin, esittivät fysiikkansa hienommin - he halusivat kilpailutilanteessa voittaa enemmän. Kun seuraavana päivänä katsoin seitsemänneksi sijoittuneena finaaleja katsomosta päätin, ettei minulle käy näin enää koskaan. Ja siitä pidin kiinni aktiiviurani loppuun asti. 

Tuohon epäonnistumisen hetkeen kiteytyy se, miksi perustin AM PoseFlown reilut kaksi vuotta sitten. Olen viime vuosina käynyt lukemattomissa kansainvälisissä kilpailuissa ja nähnyt kuinka suomalaisilta jää sijoituksia saamatta vaisun lavasuorituksen takia. Fakta on, että me suomalaiset emme yleensä ole mitään luontaisia esiintyjiä. Olemme kyllä pirun sisukkaita ja valmiita tekemään valtavan työn kovan fysiikan eteen. Mutta meidän on opittava asennoitumaan samoin myös lavasuoritukseen. 


Uskon, että jokaiselle löytyy juuri se itselle sopivin tyyli poseerata, liikkua ja esittää fysiikka sääntöjen antamissa raameissa. Haluan keskittyä omassa posevalmennuksessani yksilöön, antaa vinkit eteenpäin sekä herättää urheilijan oman inspiraation. Uskon, että teknisen suorittamisen lisäksi myös psyykkinen puoli on tärkeä. Urheilija on keskiössä ja jokainen on yksilö. Onnistumisen kokemukset ja mielekkyyden tuntu vievät eteenpäin. 

Tervetuloa treenaamaan!

Aino-Maija